Katsastus

Punton katsastusajan alkaminen oli parin viikon päässä, kun sen ostin. Auto oli liikkeessä huollettu ja tarkastettu, eikä se ollut minulle aiheuttanut mitään ongelmia, joten en ollut huolissani. Halusin silti katsastaa auton mahdollisimman pian, jotta voisin tarvittaessa valittaa myyjälle ongelmista.

Vein auton K1-Katsastuksen Keljon toimipisteeseen perjantaina illalla. Ennen katsastusta ajoin lenkin auton lämmittämiseksi. Hiljaista oli katsastusasemalla, lisäkseni oli vain toinen katsastettava, eikä lainkaan jonoa. En joutunut odottamaan muutamaa minuuttia kauemmin katsastuksen alkua. Tällä kertaa lähdin koeajokierrokselle mukaan.

Katsastaja puheli Fiatista siinä kuin minä normaalisti puhun Puntosta. Kysyi, oliko Fiat toiminut. Ihmetteli kevyttä ohjausta ja oli suorastaan hämmästynyt kun kerroin, että ohjauksessa oli silloin raskaampi moodi päällä. Seuraavaksi ajettiin dynamometrille. Etujarrut ja eri signaalivalot toimivat kunnolla.

Takajarrut saivat huonomman tuomion. "Saisi olla enemmän." Katsastaja laittoi käsijarrun päälle ja ajoi katsastustalon ympäri ja uudestaan dynamometrille. "Juuri ja juuri." Sain käskyn jarruttaa silloin tällöin oikein kovaa, kunhan ensiksi tarkistan peilistä, ettei takana ole ketään. Katsastaja arveli, että auto on seissyt liikkeessä jonkin aikaa.

Pakokaasutestit menivät läpi. Nosturilla autoa heiluteltiin ja sen pyöriä yritettiin repiä irti. "Alusta on hyvän näköinen, niin kuin tämänikäisessä autossa pitääkin olla." Moottorin öljypohja oli rasvainen, ja sain kehoituksen kysyä merkkihuollosta seuraavalla kerralla siitä. Tosin itse luulen että kyse on Punton helmasynnin – öljypohjan ruostumisen – ehkäisystä, siihen kun suositellaan juuri pohjan rasvaamista.

Läpi meni puhtain paperin. Seuraava katsastus lokakuun 2010 ja helmikuun 2011 välillä.

Kuinka ladailijasta tuli puntoilija

Sain ajokortin viime tammikuussa. Se on oma tarinansa se.

Itsenäistä harjoittelua varten piti ostaa auto. En kuitenkaan silloin rohjennut ottaa velkaa, joten ostin 1.500 eurolla yhdeksän vuotta vanhan Lada Samaran. Se oli kova koulu se: autossa oli jos jonkinmoista vikaa ja kirsikkana koko homman päällä ikävä ruosteongelma. Ajelin sillä kuitenkin muutaman kuukauden kohtuullisen tyytyväisenä.

Kesäkuussa mitta tuli täyteen mutta en oikein uskonut, että Samarasta olisi käsirahana juurikaan hyötyä, joten piti odottaaa muutama kuukausi että kertyisi säästöjä.

Syyskuussa ja lokakuun alussa rupesin aktiivisesti etsimään korvaavaa autoa. Kyselin mm. Delta-Autolta uudesta Pandasta, mutta en saanut siihen vastausta (jälkiviisaasti syy on aika selvä). Haaveilin myös muista uusista superminiautoista (kuten Alto, Getz, Aygo), koska ne olisivat juuri ja juuri budjetoitavissa. Mutta haaveeksi se olisi jäänyt ellei...

Samaran talvirenkaat olivat Gummiseppien rengashotellissa kausisäilytyksessa. Sain sieltä sellaista viestiä, että renkaat ovat vaarallisen kuluneet. Totesin, että joko ostan Samaraan uudet renkaat tai ostan uudemman auton, jompi kumpi ennen talvirengaskauden alkua.

Eilen, siis torstaina 8.9., laskeskelin säästöjäni ja maksukykyäni ja totesin, että Delta-Autolla myynnissä ollut vuoden 2004 Fiat Punto 60 Easy 3d olisi juuri ja juuri maksukykyni rajoilla. Ihastuin ajatukseen autosta, joka on juuri huollettu ja jossa on 12 kuukauden ajan Delta auttamassa mahdollisten ongelmien ajan (käyttöturva). Auto näytti myös kuvassa hyvältä, ja sen tiedot näyttivät toimivilta. Laitoin Deltan automyyjälle aamulla sähköpostia, ja sain keskipäivällä vastauksen. Iltapäivällä menin Deltan myymälään katsomaan autoa.

Koeajolenkkinä ajoin Itä-Päijänteentie – Vaajakoskentie – Seppäläntie – Kangasvuorentie – Pupuhuhdantie – Kangasvuorentie – Seppäläntie – Rantaväylä – Vaajakosken moottoritie – Vaajakosen liikenneympyrä – Vaajakosken moottoritie – Rantaväylä – Seppäläntie – Vaajakoskentie – Itä-Päijänteentie. Kävin Pupuhuhdan mäessä testaamassa auton mäkikykyä – saman testin olin tehnyt Samarallekin – ja moottoritiellä testasin maantieajoa. En tiedä, miten Punto vertautuu muihin oikeisiin autoihin, mutta Samaraan verrattuna se oli suorastaan taivaallinen. Kauppojen jälkeen kävin siirtämässä viimeisen kerran Samaraa, ja kyllä Samaralla ajaminen oli Punton jälkeen tuskaa!

Autoni on nyt siis Fiat Punto 60 Easy 3d, mittarissa 107 tkm ja käyttöönotto helmikuussa 2004. Väri on tummansininen metallinhohto ja fiilis tuhat kertaa Samaraa parempi.

Tässä blogissa puntoillaan!