Noi ei oikeasti kovin paljoa sähläilyä, suurin osa ajoista menee ihan mallikkaasti. Mutta sellaisesta tulee tylsiä postauksia.
Sen arvioiminen, milloin punaisiksi vaihtuviin valoihin pitää pysähtyä ja milloin niiden läpi voi vielä laillisesti ajaa, on minulle ollut aina hieman hankalaa. Autokouluaikana pysähdyin pari kertaa melkein kuin seinään kun refleksinomaisesti jarrutin kovaa valoihin. Ajokokeessa puolestaan ajoin sen verran myöhäisillä vihreillä valoihin, että ajattelin että hylsy tulee (tutvon mielestä ajoin oikein). Yleensä ajan mielummin läpi jos en ole varma pysähtymisestä, joskus lopetan jarrutuksen kesken kun huomaan ettei pito riitä, mutta joskus tulee tehtyä aika rajujakin jarrutuksia.
Kerran näin kävi, kun tulin Vapaudenkatua Tourulan suunnasta tarkoituksena kääntyä Kalevenakadulle. Siinä on kääntyvien kaista erotettu korokkeella muusta tiestä, ja kääntyjillä on omat liikennevalot. Valot vaihtuivat minun lähestyessäni keltaiseksi ja sitten punaiseksi, ja pysäytin. Täytyy sanoa, että niillä rajoilla oli etten olisi itse ajautunut pääopastimen ohi. Pydähdyttyäni huomasin, että takanatulija joutui väistämään vasemmalle. Mahtoiko turvaväli olla kunnossa? Totta puhuen autokoulussa minua kehoitettiin aina tarkistamaan peilistä risteystä lähestyttäessä että onko takanatulija turvallisen kaukana, mutta enhän minä sitä yleensä muista, Toisaalta se on varmaan niinkin, että kun kääntyjä jarruttaa siinä joka tapauksessa, voi pysähdys tulla takanatulevalle yllätyksenä, jarruvalot kun eivät siltä varoita.
Samassa tilanteessa kävi vielä niinkin, että meidän takaa tuli paloauto vilkut ja sireeni päällä. Rauhallisesti tarkastin, mahtaako se mahtua vierestä. Sekä minä että takanatullut lähdimme suunnilleen yhtä aikaa liikkeelle punasia päin. No, eipä siinä mitään. Yllätyksekseni huomasin, että takanani ajanut pysähtyi jalkakäytävälle tietä antaakseen. Minusta se oli tarpeetonta, Kalevankadulla on siinä kohdassa kolme kaistaa tilaa.
Kävin jouluna Helsingissä äitiäni tapaamassa – kerran sain kaivaa Punton (hehtaariarviolla) puolimetrisestä hangesta. Käytin pyhien tilaisuutta hyväkseni, ja kävin keskustassa harjoittelemassa. Silloinhan Helsingissä oli liikennettä vain Jyväskylän arkiruuhkan verran! Huomasin taas kerran totuuden, jonka havaitsin ensimmäisen kerran ajaessani Tampereella viime keväänä: on kätevää, että liikennesäännöt on samat Jyväskylässä, Tampereella ja Helsingissä. Tosin Helsingissä tuo pitää vain osittain paikkaansa (ratikat, ja lisäksi Helsinki on Suomen liikennesääntölaboratorio). Erikoisuuksista pääsin testaaman tuon viikon aikana lähinnä Pohjolan aukiota; en oikein keksinyt mitään hyvää syytä ajaa Haagan liikenneympyrässä taikka Kivihaan tunnelissa.
Vain kerran olen saanut Puntoa houkutella käyntiin. Kovillakin pakkasilla se on muuten käynnistynyt, mitä nyt käyntiääni on tällöin tavallista rosoisempi. Kerran moottori ei kuitenkaan työpaikalta lähtiessä halunnut käynnistyä. Pakkasta taisi juuri silloin olla lähemmäs 30 astetta. Käynnistysmoottori pörähti pari kertaa laiskasti, sitten koko sähköjärjestelmä kaatui hetkeksi, minkä jälkeen käynnistysmoottori pyöri iloisesti mutta käynnistymisestä ei ollut merkkiäkään. Ladan omistamisesta on se hyöty, että tiedän, mitä tällöin pitää tehdä (se opetettiin Samaran käsikirjassa – Punton käsikirja ei mainitse ongelmaa sanallakaan): annoin auton levätä hetken, ja yritin sitten uudestaan. Kolmannella yrityksellä myös sytytykseen tuntui riittävän virtaa. Lopputulos: auto käynnissä, ajotietokone nollautunut, samoin kello. Mutta kotiin pääsin ongelmitta (ajoin pitkän lenkin akkua ladatakseni).
Kerroinko jo, kuinka kerran onnistuin sammuttamaan liikkuvan Punton moottorin? Jyväskylän Vesangantiellä välillä Paloasemankatu – Nisulankatu on alamäki ja alamäessä bussipysäkki. Ajelin ehkä kolmantena bussin perässä mäkeä alas, ja sehän rotjake pysähtyi siihen pysäkille. Minulla oli ihan mukavasti turvaväliä, joten himmailin vain ja odottelin että se pääsee taas liikkeelle, kun arvelin ettei sillä kovin kauaa mene (eikä mennyt). Vaihde oli 4 ja hidastelin jarrupolkimen avulla kytkin ylhäällä (vastavetona sille, että yleensä poljen kytkintä turhan aikaisin). Noh, moottori ei siitä tykännyt vaan rupesi yskimään. Tajusin siinä kohtaa, että vaihde saisi olla pienempikin, laitoin kytkimen pohjaan vaihtamista varten ja moottori sammui siihen! Autossa vauhtia n. 30 km/h. Samalla bussi lähti. Hetken verran meni, että sain moottorin taas käyntiin. Takanatulija jo oli melkein minua ohittamassa, mitä mahtoi ajatella.
Tarinan opetus? Sitä kytkintä saisi käyttää ennen kuin moottori rupeaa yskimään. Jälkikäteen mietin, että olisi sen varmaan saanut käyntiin vaan nostamalla kytkimen, mutta toisaalta käskikirja jyrkästi kieltää mäkistartit.
No comments:
Post a Comment