Kakkosvaihe

Aamulla tiesin jo, ettei homma voi mennä putkeen. Oli nimittäin kauhea hermostus ja jännitys, kun lähdin bussilla autokoululle arvioivaa ajoa varten. Yritin rauhoitella itseäni, mutta jostain syystä alitajuntani kohteli tilannetta kuin inssiajoa. Typerää.

Ja eihän se mennyt putkeen. Sain valita itse reitin Maanmittauslaitoksen parkkipaikalle, ja tietenkin lähdin (typerä minä) kiipeämään Kilpisenkatua ylös. Vaikka koulun Audilla tuli ykkösvaiheessa ajettua paljon, oli mäkilähtö erittäin haasteellista, ja sammutin valoihin ainakin kahdesti. Eh.

Maanmittauslaitoksen parkkipaikalta lähdettiin ajamaan taloudellisuuslenkkiä Viitaniemeen ja takaisin. Sain ajaa sen omin neuvoin. Toinen samanlainen lenkki ajettiinkin sitten opettajan ohjeiden mukaan, ja tarkoitus oli saada kulutus laskemaan. Mutta minähän sähläsin niin pahasti, että jälkimmäisellä kierroksella kulutus oli reilusti suurempi!

Ensimmäisen taloudellisuuslenkin keskinopeus oli 23 km/h ja keskikulutus 7,9 l/100km, toisen lenkin keskinopeus 20 km/h, keskikulutus 8,7 l/100km. Koulun Audin yhdistetty kulutus on 6,0 l/100km. Ajoin saman lenkin vielä parina seuraavana päivänä Puntolla opettajan neuvoja parhaani mukaan yksikseni noudattaen, kulutus oli 5,8 l/100 km ja 5,3 l/100km; näistä ensimmäinen oli suunnilleen samanlaisessa liikennemäärässä kuin arvioiva. Punton yhdistetty kulutus on 5,7 l/100km.

On muuten hauska kuinka takana ajavat hermostuvat, kun itse himmailee valoja lähestyttäessä. Kouluautolla ajaessa ei näitä esiintynyt, mutta Puntoa pariinkin kertaan lähdettiin ohittamaan punaisten valojen lähestyessä.

Taloudellisuuslenkiltä siirryttiin Rantaväylälle ja sitä kautta keskustaan ja koululle.

Palautteessa totesin monta kertaa, että en ole vuoteen ajanut niin huonosti kuin arvioivassa. Opettajalle kai hermoilu arvioivassa on tuttua, mutta ihan varmasti tein jonkinlaisen ennätyksen.

Opettajan palaute keskittyi lähinnä terottamaan minulle, että ennakointini on minun heikoin alueeni. Tämän takia kakkosvaihe kannattaa: olen nimittäin pitänyt itseäni hyvänä ennakoijana. Ruokaa ajatuksille :)

Ai niin – ennen arvioivaa ajoa minulla teetätettiin tietokonepohjainen liikenteen vuorovaikutustesti. Siinä piti vastata kysymyksiin, joissa oli annettu liikennetilannekuva ja jonkun tilanteessa mukana olevan repliikki, ja tehtävänä oli valita itselleni parhaiten sopiva vastausrepliikki. Noh, yllättäen tulokseni on niin lähellä tilastollista keskiarvoa, etten pysty sitä siitä erottamaan: sosiaalista ja joustaaa tyyliä 43 % (paljon), ohjaavaa ja dominoivaa tyyliä 25 % (keskinkertaisesti), aggressiivista ja uhmaavaa tyyliä 6 % (vähän) sekä epävarmaa ja alistuvaa tyyliä 25 % (keskinkertaisesti).

Arvioivan ja palautteen jälkeen minulla oli vähäsen aikaa, ja kävin syömässä oikeustalon lounasravintolassa. Sen jälkeen lähdin ajamaan koulun volkkarilla toisen opettajan kanssa radalle – en nimittäin uskaltautunut radalle ohjaustehostinvikaisen Punton kanssa. Matkasta mainittakoon kuriositeettina amerikanrauta, joka ajeli edellämme suurimman osan aikaa: sillä oli nimittäin kahdeksankympin lätkä perässä. Opettaja totesi, että auto oli rekisteröity pakettiautoksi verotussyistä.

Radalla homma aloitettiin luokassa. Opettaja näytti onnettomuustilastoja ja videoita riskitilanteista. Jälkimmäisten kohdalla meidän piti yrittää tunnistaa, mitä riskiä oli kuvattu. Opettaja kehoitti meitä pysäköimään aina niin, että liikkelle lähdettäessä ei joudu peruuttamaan. Lisäksi opettaja kertasi radan toimintaohjeet.

Radalla oli meidän kuuden oppilaan lisäksi myös toisen koulun kuuden hengen ryhmä. Ryhmien opettajat järjestivät kaikille näyttöjä: oman ryhmäni opettaja juonsi ja toisen koulun opettaja ajoi. Ensiksi jarrutusmatkoja eri nopeuksilla. Opettaja meni seisomaan siihen kohtaan, johon auto oli pysähtynyt 50 km/h:n nopeudesta, ja vitsaili että kuskina on kilpailevan firman kaveri. Noh, 40 km/h:n nopeudesta auto pysähtyi todella kauas opettajasta. Sitten nukke sai kunnian olla jalankulkijana samassa kohtaa, kun auto tuli jarrutukseen 60 km/h nopeudesta. Komea kaari. Väistötehtävää näytettäessä meidän piti kiinnittää huomio siihen, kuinka vähän pyörät kääntyvät.

Meidän ryhmämme teki ensiksi kaarretehtäviä kun toinen ryhmä ajeli suoralle. Ideana oli tutkiskella, miten auto kääntyy tiukassa mutkassa liukkaalla ja kuinka tiukassa mutkassa auton saa hätätilanteessa pysähtymään liukkaalla. Harjoitukset vahvistivat käsityksen, joka minulle oli jo iskostunut ykkösvaiheen ratakerralla: liukkaalla ei tiukkaan mutkaan kannata ajaa juuri 25 km/h korkeammalla nopeudella.

Kahvitauon jälkeen menimme ajamaan suoraan. Yllätyin jarrutusmatkatehtävässä, kuinka hitaasti kouluauto pysähtyi – sillä oli yksi pisimmistä jarrutusmatkoista koko porukasta. Myöhemmin kuulin, että autolla on kovaa kulutusta kestävät renkaat ja niiden pito ei puolestaan ole huippuluokkaa. Toisaalta kesärenkailla harvemmin joutuu ajamaan kastellulla muovipinnalla :-)

Väistötehtävät olivat päivän paras anti. Ajoin autokouluautolla, jossa oli ABS-jarrut, omassa Puntossani oli perinteiset. Pääsin siis opettelemaan absiauton käyttäytymistä, ja väistötehtävässä sen eron huomaa todella hyvin. Kun Puntolla ensin jarrutetaan ja sitten käännetään, pitää absiautolla aloittaa käänäminen heti jarrutuksen alussa. Ja opettajan näytössä osoittama pointti oli aivan tosi: auto puskee aluksi aika rankasti, joka helposti saa kääntämään rattia liikaa, mutta oikea tekniikka on kääntää sen verran kuin oikeasti on tarve ja odottaa puskemisen päättymistä rauhallisesti.

Lopuksi kiersimme porukalla turvallisuustilan, jossa oli esillä erilaista onnettomuuksiin ja autoturvallisuuteen liittyviä näyttelyesineitä. Testattavia laitteita oli kaksi: vekotin, jolla simuloitiin äkkipysähdystä 5 km/h:n nopeudesta, ja toinen vekotin, jolla saattoi kokea, miltä auton kääntyminen katolleen tuntuu. Ryhmästämme laitteita käytti vain yksi tyttö ja yksi poika, me muut katsoimme vierestä. Kuulemma pysähdys oli aika kauhea jo tuostakin nopeudesta. Näimme myös peräänajokolariin joutuneen auton, hirvikolariin joutuneen auton sekä lavastetun filmin kolarissa vaikeasti vaamautuneesta nuoresta tytöstä. Koko ryhmämme allekirjoitti sitoumuksen olla ajamatta kännissä. Mainittakoon myös vaaka, joka mittasi punnittavan "painoa" 50 km/h:n nopeudessa. Hurjia ovat luvut.

Mainittakoon sivunmennen, että erään energiajuoman mainosauto kävi jakamassa meille mainostölkillisen juomaa.

Arvioivan lenkki oli Kilpisenkatu–Yliopistonkatu–Puistokatu–Lohikoskentie–Kankaankatu–parkkipaikka–(Kankaankatu–Lohikoskentie–Rajakatu–Sepänkatu–Viitaniementie–Nisulankatu–Rajakatu–Lohikoskentie–Kankaankatu–parkkipaikka)^2–Kankaankatu–Lohikoskentie–Vapaaherrankatu–Nelostie–Rantaväylä–Hannikaisenkatu–Kilpisenkatu.

Pysyvä ajokortti tulee tämän kuun lopulla.