Ratapäivä

Autokoulu Moottori on järjestänyt jo monena vuonna helmikuun lopulla ajokortillisille tarkoitetun ajoharjoitteluratapäivän. Osallistuin siihen tänään ensimmäistä kertaa.

Lähdin liikkeelle noin 10:20. Ensiksi puhdistin ikkunat kunnolla ja tarkastin pikkiriikkisellä Bilteman mittarilla rengaspaineet. Sitten ajoin läheiselle kylmäasemalle, tankkasin ja tarkistin nesteet. Valitettavasti vesihana oli rikki, joten en voinut täyttää pesusäiliötä, mutta toisaalta, eipä tänään ollut pesunesteelle edes juuri tarvetta.

Varsinaiselle matkalle pääsin n. klo 10:45. Reittinä oli Rantaväylä–Vaajakosken moottoritie–tie E75–tie 610–Röksäntie–Joutsan seudun ratakeskus (JoSeMoRa). Perillä olin noin 11:50.

Ensimmäinen tunti meni kahvitellessa. Suorittajia oli noin tusina, ja autokoulun opettajia kolme. Suorittajien joukossa oli kolme työkaveriani sekä Poloisen Jenni.

Seuraavaksi opettajat tekivät näyttöjä: kahden kitkarenkaisen (ABS molemmissa, toinen etuveto ja toinen neliveto), yhden nastarenkaisen (ABS, etuveto?) sekä lisäksi ei-ABS-kitkarenkaisen henkilöauton jarrutusmatkat, Lisäksi demonstroitiin autokoulun kuorma-auton jarrutus (ei ABS) kahteen kertaan. Ensimmäisellä kerralla kuormurikuski piti jarrut lukossa loppuun asti; kuormuri pyörähti oikein komeasti koko ympyrän. Toisella kerralla kuormuri vapautti jarruja tarpeeksi jotta auto pysyy suorassa. Yllättäen ABS oli huomattavasti nopeampi pysähtymään kuin perinteinen jarru (olin ollut siinä käsityksessä, että ABS häviää jarrutusmatkassa mutta voittaa ohjattavuudessa jarrutuksen).

Sitten ruvettiin ajamaan tehtäviä. Jokainen teki ensiksi saman jarrutuksen vuorollaan. Oma jarrutukseni Punton perinteisillä jarruilla päätyi suunnilleen samalle lukemalle kuin näyttöjen ABS-henkilöautot. Ratamestarina lipuna kanssa heilunut opettaja kehui nastarenkaitani.

Seuraavaksi tein useita väistötehtäviä. Ideana on siis ajaa tilanteeseen, jossa pitää väistää "yllättäen" vastaan tulevaa estettä ja sitten vielä palata nopeasti takaisin "kaistalle". Autokoulun liukkaan kelin kurssilla nämä harjoitukset menivät kokonaan pipariksi, kun autokoulun ABS- ja ESC-varustettu auto teki joka yrityksellä piruetteja. Tällä kertaa väistöt onnistuivat: tein neljä toistoa (kerran 60 km/h, kahdesti 70 km/h ja kerran 80 km/h), joista kolmella kerralla sain väistön tehtyä kunnialla ja kahdesti pääsin omalle kaistallekin. Ratamestarina toiminut opettaja antoi jokaisen toiston jälkeen palautetta, jonka ansiosta suoritustekniikka parani huomattavasti.

Yksi ongelma väistötehtävässä on: väistökäännös on niin nopea ja terävä, että hetkelliset gee-voimat ovat ihan kohtuulliset. Muutaman toiston jälkeen olo oli kuin lievän aivotärähdyksen jälkeen: hieman huonoa oloa ja lievää päänsärkyä. Mutta tauko selvitti sen ongelman.

Paluu lähtöpaikalle ajettiin rallisprinttirataa pitkin. Oli itse asiassa aika kivaa päästä testaamaan rata-ajoakin, vaikka en missään vaiheessa ottanut juuri riskejä. Loppuvaiheessa ajelin varsin puhtaita ideaalilinjoja (racing line) kohtuullisilla suoranopeuksilla (parhaimmillaan 50 km/h). Toki olisi kovempaakin päässyt, mutta en halunnut riskeerata ulosajoa. Kerran edelläni ajanut kaveri heitti autonsa perää aika komeasti ja taisi jopa pyörähtää piruetinkin kerran; sillä kertaa ajelin varovasti.

Tauon jälkeen väistötehtävä purettiin ja tilalle rakennettiin pujottelurata. Tein muutamia pujottelutehtäviä ja kaarretehtäviä. Tämän jälkeen päästiin leikkimieliseen kilpailuun:

Kilparata rakennettiin keiloilla koostumaan kolmesta osasta. Lähtö ja maali oli auton kokoinen ruutu. Ruudusta kohtuullisen matkan päässä oli pujottelurata. Pujotteluradan jälkeen tuli vielä yksi keila, joka piti kiertää päästääkseen takaisin pujotteluradalle. Kaikki suorittajat ajoivat autoliikkeeltä lainatulla neliveto-Audilla, jota osa oli jo aiemmin päivän aikana (mutta en minä) kokeillut. Sakkosekunteja sai, jos oikaisi radalla, tai kaatoi keilan, tai ei saanut autoa pysähtymään maaliruudun sisälle.

En halunnut ajaa ensimmäisenä, koska halusin nähdä muutaman suorituksen strategian muodostamista varten. Pian selvisi, että Audi pysähtyy hitaasti, ja useimmat ajoivatkin ruudun yli. Laskeskelin, että kymmenen sekunnin aikasakko on niin iso, että jarrutuksessa kannattaa ottaa varman päälle ja silti jää voitolle.

Taisin ajaa radan neljäntenä. Tuo Audi ei ollut lainkaan oma suosikkini: istuin oli mukava, mutta autoon oli ison miehen hankala sulloutua, eikä turvavyön laittaminen meinannut millään onnistua. Lopulta pääsin liikkeelle. Perusajatus ajossani oli se, minkä olen ratakuskien suusta monta kertaa kuullut: sladia kannattaa välttää.

Lähdin ensin varovasti, mutta kiihdytin sitten nopeasti pujotteluradalle. Otin vauhtia paljon pois jarruttamalla, mutta huomasin pian, että auto kyllä taipuu kohtuuvauhdissakin pujotteluun. Pujotteluradan jälkeen kiihdytin kääntöpaikalle, jonka puolestaan ajoin suhteellisen hitaassa vauhdissa (sladi, muistattehan). Paluupujottelukin meni ihan mallikkaasti. Lopussa melkein unohdin, että tämä Audi on hidas jarruttamaan, mutta muistin sen ajoissa: otin vauhdin pois juuri ruutuun tullessani ja rullasin ripeästi mutta jarrujen kannalta riittävän hitaasti ruutuun. Aikani oli 48 sekuntia.

Kilpailun jälkeen oli palkintojenjaon vuoro. Voittajan aika oli muistaakseni n. 39 sekuntia. Osoittautui, että aikani oli (monien muiden saamat sakot huomioonottaen) toiseksi paras. Tulin siis toiseksi. Palkinnoksi sain Audi-brändätyn ensiapulaukun. Kiitoksia!

Paluumatkalla satoi lunta, mutta muuten se meni ilman maininnan arvoisia sattumuksia.

Nyt olen väsynyt, ja iloinen toisesta sijasta. Ja toki myös kokemuksesta.

Lisäys: Poloisen Jenni on myös kirjoittanut päivästä. Mukana on myös kuvia! Itse olin liian keskittynyt suorittamiseen ottaakseni valokuvia.